Ikä ja elämäntilanteet muuttavat väistämättä ihmistä.

Kymmenen vuotta sitten, kun menit käymään kotipaikkakunnalla, oli kiire käydä läpi kaikki kaverit ja tehtiin tarkka kaavio, kenen kanssa mennään  bilettämään mikäkin viikonloppu. Illat venyivät pikkutunneille ja aamulla oli angst.

Nykyään tehdään tarkka kaavio, mihin aikaan voi lähteä, ettei kukaan itke/ole nälkäinen/oksenna/ole kainaloita myöden kakassa. Menomestat ovat muumimaailmaa ja ikeaa. Kosteita iltoja on entistä enemmän, tosin nyt ne tarkoittavat sitä, että kaikki vaatteet ovat vauvan oksennuksesta märkiä. Illat venyvät edelleen pikkutunneille. Aamulla on angst, koska se alkaa aina liian aikaisin.

Lapsiperheen elämä on siis kuin yhdet isot bileet, jotka eivät ikinä pääty.