Nyt on luupiikki kantapäässä ja edessä kortisonipiikkisarja, fysioterapia, pohjalliset ja hellät hyvästit muutamalle rakkaalle sadan euron setelille. Toisaalta ihan kiva huomata, että en sittenkään ole laiska läski, joka keksii vaivoja itselleen välttääkseen liikunnan. Silti ottaa tosissaan päähän, että perussuomalainen idiootti menee lääkäriin vasta sitten, kun on itkua vääntäen väkisin urheillut yli vuoden, ettei nyt vaan tulisi saamattoman laiskurin maine.

Aivan liikaa ottaa päähän ja hävettää myös se, että tämä johtuu vain ja ainoastaan liikalihavuudesta. Luupiikki on viisikymppisten vaiva, jota ei kolmekymppisillä juuri nähdä. Nyt olen siis yleisönosastokirjoittajien vihaama hylkiö, jonka ylipaino aiheuttaa kunnon kansalaisille ylimääräisiä terveydenhoitokustannuksia.


Asiasta polkupyörään: jos haluat kuulla energisyyttä tiivistettynä, hanki käsiisi Head Automatican biisi nimeltä Beating hearts baby.