Kysyn vaan, että mistä helkkarista alle kuukauden ikäinen lapsi voi tietää, milloin äiti on saanut lautasen  tai voileivän nenänsä eteen ja on juuri haukkaamaisillaan? En ihan tosissani muista kertaakaan viime päivien ajalta, ettei huuto olisi alkanut juuri kun olen syömäisilläni jotain. Sama juttu nukkumisen kanssa. Ei tarvitse sängyssä kuin ajatella, että nyt laitan kirjan pois ja nukahdan, kun huone täyttyy eläimellisestä raivosta. Tyyppi on myös kehittänyt taidon havaita, milloin sitä ollaan kantamassa sänkyynsä: viimeistään ovella silmät räpsähtävät auki vaikka täydestä unesta ja killittävät maailman pirteimpinä: ei mua nyt nukuta.

Inssi on vielä tämän viikon isyyslomalla ja alkaa näyttää joltain, mikä asuu sillan alla. Parta ajamatta, kalsarit /verkkarit jalassa ja tukka puolen metrin korkuisena. Sillä kun pehko kasvaa suoraan ylöspäin, niin pitkä se ei vielä ole koskaan ollut, että olisi painovoima tehnyt mitään. Miesparalle töihin paluu tekee varmasti hyvää, minulle luultavasti se aiheuttaa mökkihöperyyden ja marttyyri-itkut joka päivä, jos ukko ei ole kotona 14 minuutin päästä virallisen työajan loppumisesta. Mielenterveyden säilytys- ja vauvan + koiran kanssa jaksamisvinkkejä otetaan ilolla vastaan.