Tulihan se sieltä! Pikku trollipeikkopoika syntyi sektiolla 26.8. ja nyt ollaan kotiuduttu minun kuumeilujeni ynnä muiden murheiden hälvettyä. Vieläkin olen lepokomennuksella, inssi parka joutuu kyllä kohtaamaan asioita joista se ei varmaankaan töissä kahvitunnilla tule puhumaan, mm. putsasi eilen litran jälkivuotoa meidän valkoiselta samettisohvalta ja joutuu hoitamaan leikkaushaavaa, jonka onnistuin jo repimään jollain liikesarjalla sentin verran auki keskeltä ja jota en itse näe.

Sairaalassa tuntui, että enhän mä ikinä voi oppia hoitamaan omaa lastani, kun se huusi koko ajan ja heti hoitsun ilmaannuttua paikalle rauhoittui. Ja sekunti siitä, kun hoitsu lähti, sama parku uudestaan. Mistä lie johtui, nimittäin kotiin päästyä yöt ovat menneet tosi hyvin ja rauhallisesti, kunhan ruokaa on saatavilla välittömästi ja mahdollisimman suurina annoksina. Äitiinsä tullut siis tässä asiassa. Jos on nälkä, kaikki on hiukan hankalaa. Samalla tavalla kummallista, että jumboturvotus hävisi samana päivänä kun päästiin kotiin. Kai sitä sitten on niin paljon rennompi, kun ei ole kahlittuna sairaalahuoneeseen, missä joku käy koko ajan muistuttamassa, miten paljon asioita me tehdään väärin.

Eihän tuota pikku ihmistä voi olla rakastamatta. Vaikea käsittää että tuollainen söpöliini voi olla meidän kahden tumpelon yhteistyön tulosta. Ehkä se oli niin, että hiljaa hyvä tulee.