Vappu oli tapahtuma, jota odotti innolla ja nyt se on ohi. Hauskaa oli,
vaikka trumpetinsoiton korvaaminen miesväen säärikarvojen
kuumavahauksella ei onnistunutkaan. Ensi kerralla sitten. Syöminen on
nyt unohdettava täysin vähäksi aikaa, piilotin jo karkit ja sipsit, kun
käsi hakeutui kulholle vaikka vatsa huutaa tuskaa.
Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Syöminen on kivaa, juominen on
hauskaa, ystävät ovat mahtavia, karaoke on virtuositeetin suurta
ilotulitusta ja baarihinkkaus on tietysti huippuhauskaa silloin, kun
alkoholin ja veren määrä elimistössä on suurinpiirtein fifty-sixty.
Sekin on kivaa, ettei päätä enää särje samalla voimalla seuraavana
aamuna kuin nuoruuden villeinä vuosina.
Se ei ole kivaa, että huomenna joutuu töihin, eikä varsinkaan se, että
siellä odottaa vuori paskahommia ja riideltäviä asioita, jotka on pakko
hoitaa ensimmäiseksi aamulla.
sunnuntai, 1. toukokuu 2005
Kommentit