Vappu oli tapahtuma, jota odotti innolla ja nyt se on ohi. Hauskaa oli, vaikka trumpetinsoiton korvaaminen miesväen säärikarvojen kuumavahauksella ei onnistunutkaan. Ensi kerralla sitten. Syöminen on nyt unohdettava täysin vähäksi aikaa, piilotin jo karkit ja sipsit, kun käsi hakeutui kulholle vaikka vatsa huutaa tuskaa.

Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Syöminen on kivaa, juominen on hauskaa, ystävät ovat mahtavia, karaoke on virtuositeetin suurta ilotulitusta ja baarihinkkaus on tietysti huippuhauskaa silloin, kun alkoholin ja veren määrä elimistössä on suurinpiirtein fifty-sixty. Sekin on kivaa, ettei päätä enää särje samalla voimalla seuraavana aamuna kuin nuoruuden villeinä vuosina.

Se ei ole kivaa, että huomenna joutuu töihin, eikä varsinkaan se, että siellä odottaa vuori paskahommia ja riideltäviä asioita, jotka on pakko hoitaa ensimmäiseksi aamulla.