Aika masentava hetki, kun kaikelta elämältänsä ehtii ämäsännän ääreen turisemaan maailman suuria asioita ystävien kanssa ja tilanne on tämä. 0/18. No, suurin piirtein ainoa nettikaverini kävi juuri kylässä, joten eipä sosiaalisiin ympyröihin tänään suuren suurta lovea tullut.

Alkuillasta kävimme pizzalla uroon kanssa ja kaverini, joka oli pyytänyt minua pumppiin, soitti pyytääkseen meitä pizzalle. Olin kiireeseen vedoten kieltäytynyt jumpasta (mikä oli ihan totta, tänään on saanut porhaltaa ihan tarpeeksi) ja siellä istuin pizzaa syömässä, kysymättä vakiopizzakaveriani mukaan. Hävetti, mutta kaipa sitä pitäisi voida oman miehen kanssa seurustella ilman huonoa omaatuntoa.

Tänään meillä on tehty suuria asioita. The insinööri on kääntänyt jääkaappipakastimen ovet toisinpäin, ettei pakastimen ovi enää putoaisi vaimon varpaalle tuhoisin seurauksin kun tämä ottaa aamulla ankeaksi evääksi pussillisen kiinamixiä. Nyt samainen yksilö naputtaa takan reunasta laattoja irti, koska huomenna tulee muurari. Jee! Vihdoin valkoinen rapattu takka, ei masentavaa 70-luvun ruskeaa tiiltä.

Vielä kaksi päivää työpaikkakriisiä, sitten on viikonloppu. (eikä mitään tekemistä, kaupunki nöyränä sylissä) Yksi hysteerisen ihmisen jokaeiosaasanoaei suurimmista nautinnoista on odottaa viikonloppua, johon ei ole sovittuna mitään menoja. Kaikenlaisia asioita pitäisi kyllä hoitaa, mutta saa sijaita kotona ja valita itse kellonajan, jolloin ne hoitaa. Eikä tarvitse silittää yhtään riivatun vaatekappaletta.

Muutakin kivaa on tiedossa: työpaikkalääkärin aika huomenna. Eikös kuullostakin mukavalta? Saan vihdoin uusittua migreenilääkereseptini ja mahdollisesti jonkinlaista apua niskahartiaongelmiini, jotka kulminoituivat gynegologin kommenttiin: "et sä ihan vielä kuitenkaan olis eläkeiässä". Siinä vaiheessa, kun gynegologi huomaa niskahartiaongelman, kannattaa jo tehdä jotain.  Jospa pyörtyilykin vähenisi, kun verta pääsisi aivoihin ja kuka tietää, vaikka suusta alkaisi tulla ihan järkevää tekstiä.