Minä olen luonnostani laiska. Se ilmenee niin, että aina kauheassa
kiireessä suunnittelen, että silloin ja silloin on koko päivä aikaa
tehdä sitä ja tätä ja vaikka mitä. No, nyt on ollut neljä päivää aikaa
tehdä kaikenlaista, enkä ole tehnyt yhtään mitään. Olen jämähtänyt
dekkareiden, elokuvien ja Fazerin sinisen verkkaiseen maailmaan ja
eilinen pikkuriikkinen kirpparikierros sai minut läkähdyksiin. Olihan
tässä tietysti se mahatauti, mutta laiskottelu jäi ilmiselvästi päälle.
Nyt on housut lyhentämättä, pyykkikori täynnä pesemätöntä pyykkiä,
omenat poimimatta ja alkuviikosta poimimani suppilovahverot sain juuri
äsken pakastimeen (katsoin samalla Terapian tarpeessa -leffaa
telkusta). Imuri on hoitanut uskollisesti tehtäviään. Tänään aion vielä
tehdä jättisatsin laatikkoruokia pakastimeen, jonka siivosin äskettäin
ja ne farkut on kyllä pakko saada lyhennettyä. Ja siivota pitäisi.
Silti lukemattomat kirjat kutsuvat kirjahyllystä. Ja telkkaristahan
tulee tänään vaikka mitä hyvää. Mutta hei, nyt on sunnuntai. Mitä tässä
turhia riehumaan. Mutku, omatunto ahdistaa.
sunnuntai, 18. syyskuu 2005
Kommentit