Minä olen luonnostani laiska. Se ilmenee niin, että aina kauheassa kiireessä suunnittelen, että silloin ja silloin on koko päivä aikaa tehdä sitä ja tätä ja vaikka mitä. No, nyt on ollut neljä päivää aikaa tehdä kaikenlaista, enkä ole tehnyt yhtään mitään. Olen jämähtänyt dekkareiden, elokuvien ja Fazerin sinisen verkkaiseen maailmaan ja eilinen pikkuriikkinen kirpparikierros sai minut läkähdyksiin. Olihan tässä tietysti se mahatauti, mutta laiskottelu jäi ilmiselvästi päälle.

Nyt on housut lyhentämättä, pyykkikori täynnä pesemätöntä pyykkiä, omenat poimimatta ja alkuviikosta poimimani suppilovahverot sain juuri äsken pakastimeen (katsoin samalla Terapian tarpeessa -leffaa telkusta). Imuri on hoitanut uskollisesti tehtäviään. Tänään aion vielä tehdä jättisatsin laatikkoruokia pakastimeen, jonka siivosin äskettäin ja ne farkut on kyllä pakko saada lyhennettyä. Ja siivota pitäisi. Silti lukemattomat kirjat kutsuvat kirjahyllystä. Ja telkkaristahan tulee tänään vaikka mitä hyvää. Mutta hei, nyt on sunnuntai. Mitä tässä turhia riehumaan. Mutku, omatunto ahdistaa.