Nyt alkaa äitiysloma tuntua välillä pieneltä osin jopa lomalta. Inssin ollessa iltavuorossa hän hoitaa yhden yö- tai aamuherätyksen, joten tämän viikon ajan meikätyttö on nukkunut jopa yhdeksän tunnin yöunia.

Poika on nyt jo enemmän ihminen kuin toukka ja on ilmoittautunut perheen täysvaltaiseksi jäseneksi. Kaverin hymy valaisee pimeimmänkin yön ja naurunkikatuksen yritykset saavat kyllä nauramaan, vaikka oma naama olisi millaisilla norsunveillä. Nyt sitä tajuaa, miksi kaikki käskivät nauttia vauva-ajasta, se tosiaan on lyhyt. Tuossa toinen heiluttelee musiikkilelujaan poppielämyksen toivossa ja treenaa kyljelleen kääntymistä. Puoliunisen ruttuisena ja maiskuttelevana se on kauneinta mitä maailmasta voi löytyä, pakkopussauskamaa.

Jopa täyspäiväisen oksentamisen voi kääntää positiiviseksi: kun jannu ryynää kolme-neljä vaatekertaa päivässä, on ihan pakko shoppailla sille uusia hienoja vaatteita kun eiväthän ne koskaan riitä.