The Koira on joutunut tulehduksen uhriksi ja on nyt antibioottikuurilla. Siitäkös joka-aamuinen ja -iltainen riemu repeää. Se riivatun elukka vie meitä kuin vierasta sikaa. Jokaisen lääkekuurin aikana se keksii yhä häijympiä konsteja saada kaikki irti tablettirituaaleista.

Ensin yritin ihan vaivihkaa normaalin ruoan sekaan. Ruoka meni, pillerit jäivät. Sitten yritin piilottaa sen lauantaimakkarasiivun väliin. Makkara meni, pillerit lattialle. Sitten sivelin tabletin margariinilla. Tulos: puhdas, rasvaton pilleri. Tämän jälkeen meni hermot ja otin koiraa kuonosta ja laitoin tabletin sen suuhun ja kuonon kiinni. Se halvatun elikko tunki sen halvatun tabletin hampaidensa välistä kielellä ikeneen ja nielaisi tekonielauksen. Kun päästin kuonosta irti, plop. Tabletti lattialle. Lopulta otin jumalattoman kökön rasvaa ja tungin sen paakun sisään ja hep! Tabletti syöty. Tämä oli siis päivä nro 1.

Nyt ei toimi enää edes rasvakökkö. Eikä nakinpala. Eikä tabletin heittäminen suuhun, kuonosta kiinni pitäminen ja kurkun sively. Ketale on tajunnut, että se saa päivittäin ruokaa, nakkia, lauantaimakkaraa, margariinia että jakamattoman huomioni, kun se tekee kaikki parhaat temppunsa kaksi kertaa päivässä.