The Koira on joutunut tulehduksen uhriksi ja on nyt
antibioottikuurilla. Siitäkös joka-aamuinen ja -iltainen riemu repeää.
Se riivatun elukka vie meitä kuin vierasta sikaa. Jokaisen lääkekuurin
aikana se keksii yhä häijympiä konsteja saada kaikki irti
tablettirituaaleista.
Ensin yritin ihan vaivihkaa normaalin ruoan sekaan. Ruoka meni,
pillerit jäivät. Sitten yritin piilottaa sen lauantaimakkarasiivun
väliin. Makkara meni, pillerit lattialle. Sitten sivelin tabletin
margariinilla. Tulos: puhdas, rasvaton pilleri. Tämän jälkeen meni
hermot ja otin koiraa kuonosta ja laitoin tabletin sen suuhun ja kuonon
kiinni. Se halvatun elikko tunki sen halvatun tabletin hampaidensa
välistä kielellä ikeneen ja nielaisi tekonielauksen. Kun päästin
kuonosta irti, plop. Tabletti lattialle. Lopulta otin jumalattoman
kökön rasvaa ja tungin sen paakun sisään ja hep! Tabletti syöty. Tämä
oli siis päivä nro 1.
Nyt ei toimi enää edes rasvakökkö. Eikä nakinpala. Eikä tabletin
heittäminen suuhun, kuonosta kiinni pitäminen ja kurkun sively. Ketale
on tajunnut, että se saa päivittäin ruokaa, nakkia, lauantaimakkaraa,
margariinia että jakamattoman huomioni, kun se tekee kaikki parhaat
temppunsa kaksi kertaa päivässä.
sunnuntai, 29. toukokuu 2005
Kommentit