Kyllä on ihanaa, kun mies huolehtii.

Olen ollut muutaman päivän pienessä kuumeessa ja tolkuttoman väsynyt. Meillä on inssin kanssa diili, että heräillään hänen iltvavuoroviikkoinaan vuorotellen öisin. Minä ensin, sitten hän.

No. Viime yönä heräsin kolmelta syöttämään poitsua ja menin takaisin nukkumaan. Taisteltuani hetken sain unen päästä kiinni ja heräsin inssin ääneen: "hei, ootsä jo heränny tänä yönä? ai oot? no et sä viittis herätä nytkin?" Meikäläisellä hitsasi kiinni, joten sätkin raivon vallassa loppuyön unettomana ja kuuntelin pojan kähjäystä. Lopulta siirryin sohvalle itkemään väsymystäni. Jossain vaiheessa aamukahdeksan kieppeillä on tullut nukkumatti, koska minulla ei ole mitään käsitystä, milloin mies mahtoi lähteä töihin. Heräsin puoli yksitoista tekstiviestiin.

Kyllähän minä tiedän, että toisten miehet eivät herää koskaan vauvan vuoksi, mutta vähän kirpaisi tämä sairaasta vaimosta vähät välittäminen. Silti ostin sille kaikkien aikojen parhaan joululahjan.