Imuri on laskeutunut pari päivää sitten ja nyt on ensivaikutelmat imetty.
Se on kaunis, punainen ja melko hiljainen. Kahdeksan tunnin latauksella
se jaksaa painaa tunnin pitkin lattiaa. Liikeradoissa on jokin
logiikka, mutta se ei ole ihan vielä auennut minulle. Joka tapauksessa
se viilettää pitkin asuntoa, kiertää pöydät ja tuolit, pääsee
kynnyksistä ja matoista kevyesti yli ja pölysäiliöön tulee
uskomattomat määrät koirankarvaa ja roskaa, joten mitä ilmeisimmin se
toimii.
Itseä häiritsee lähinnä se, että se unohtaa tietyt paikat joka kerta,
mutta toisaalta olikin jo etukäteen selvää, että kerran viikossa on
otettava ihan oikea imuri kauniiseen käteen ja käytävä varsinkin
hankalammat paikat kunnolla läpi.
Jokapäiväisessä elämässä se on kyllä varsin hupaisa kumppani ja on ihan
kivaa kokata keittiössä, kun imuri tulee tökkäämään leikkisästi
nilkkaan. Koira suhtautuu siihen lähinnä asenteella "ei kiinnosta".
torstai, 15. syyskuu 2005
Kommentit