Nyt ei tarvitse pojalle järjestää viihdykettä, se löytyy häneltä ihan omasta takaa. Tuolla se pyörittelee käsiään ja ihmettelee, että mitkäs hienot ja pirun hyvän makuiset kapistukset nämä ovat.

Huomenna pitäisi lähteä ajelemaan kotikonnuille pojan kanssa. Vähän hirvittää kahden tunnin matka, peilikirkas tie ja tänä aamuna alkanut kipeä ja kuumeinen olo. Jos tämä ei tästä pahene, lähdetään kyllä reissuun. Tekee nimittäin niin pahaa, kun mummilla on kamala ikävä poikaa koko ajan ja niin harvoin pystytään näkemään, ammattinsa vuoksi kun eivät isovanhemmat ole koskaan koko päivää vapaalla, edes viikonloppuisin. Lehmä ei odota. Se on aina sydäntä raastavaa, kun lähdetään sieltä ja mummi joutuu antamaan pojan takaisin.

Tänä vuonna päätettiin vielä viettää joulu kotona, eikä kumpikaan meistä ole vielä saanut kerättyä sisua kertoa sitä vanhemmilleen. Ne kun odottavat joulua kuin lehmä kevättä.

Terveellinen elämäntapa koki eilen takaiskun. Olen tv-mainosten perusteella suorastaan halveksinut Aino-mustikkapiirakkajäätelöä: miksi syödä mustikkapiirakan makuista jäätelöä, miksei suoraan mustikkapiirakkaa. Mutta nytpä maistoin sitä ja olin myyty. Se on taivas paketissa. Se on parempaa kuin seksi. Se on jopa parempaa kuin nukkuminen.