Välillä minua väsyttää keskimääräistä enemmän. Mistään ei tule mitään,
pyörryttää, itkettää, uuvuttaa. Tekstiviesti iltakymmenen jälkeen ajaa
joskus itkuraivarin partaalle, kun yrittää kovalla työllä nukkua.
Olen nyt huomannut, että nämä sisäiset murtumat osuvat aina
vapaailtoihin. Sitä käy niin ylikierroksilla, ettei osaa levätä ja pään
sisällä ääni huutaa: "nyt on pakko levätä, huomenna ei ehdi."
Vähemmästäkin tulee paniikki. Parasta aikaa on se, kun porhaltaa
täysillä, järjestää, organisoi, soittaa puheluja, juoksee kokouksissa,
harjoituksissa, jumpassa, työkeikoilla. Silloin ei ehdi herätä omaan
uupumukseensa.
Tänään oli hyvä päivä: uudelleen viritetty jumppaharrastus ja muutama
harrastuksiin liittyvä järjestelyasia ovat pitäneet mukavasti
toiminnassa. Viikonloppu oli yhtä matalalentoa, ajokilometrejäkin
kertyi kolmisensataa. Huominen on buukattu, ja keskiviikko ja torstai
ja lauantai. Perjantaina on siis tiedossa Suuri Angst.
maanantai, 8. elokuu 2005
Kommentit