Välillä minua väsyttää keskimääräistä enemmän. Mistään ei tule mitään, pyörryttää, itkettää, uuvuttaa. Tekstiviesti iltakymmenen jälkeen ajaa joskus itkuraivarin partaalle, kun yrittää kovalla työllä nukkua.

Olen nyt huomannut, että nämä sisäiset murtumat osuvat aina vapaailtoihin. Sitä käy niin ylikierroksilla, ettei osaa levätä ja pään sisällä ääni huutaa: "nyt on pakko levätä, huomenna ei ehdi." Vähemmästäkin tulee paniikki. Parasta aikaa on se, kun porhaltaa täysillä, järjestää, organisoi, soittaa puheluja, juoksee kokouksissa, harjoituksissa, jumpassa, työkeikoilla. Silloin ei ehdi herätä omaan uupumukseensa.

Tänään oli hyvä päivä: uudelleen viritetty jumppaharrastus ja muutama harrastuksiin liittyvä järjestelyasia ovat pitäneet mukavasti toiminnassa. Viikonloppu oli yhtä matalalentoa, ajokilometrejäkin kertyi kolmisensataa. Huominen on buukattu, ja keskiviikko ja torstai ja lauantai. Perjantaina on siis tiedossa Suuri Angst.