Perjantai-iltana ihmisen pitäisi olla pulppuavaa keveyttä täynnänsä,
mutta tukevat päiväunet ajavat minut ihmismielen syvimmällä
mossahteleviin pohjamutiin. Näkisittepä minut nyt. Ette nukkuisi
öitänne kahteen viikkoon.
Mietin tässä, että olen aina ollut ihan hiukan huonompi kuin muut.
Jollain tavalla nukkavieru versio muotitietoisista ja
hyvännäköisistä/sporttisista ja menevistä kavereistani. Väitän, että
minulla on silmää muodille ja vaikkapa sisustukselle, mutta vaikka
kuinka ostan merkkikuteita ja käyn kalliilla kampaajalla, aikaansaamani
lopputulos on jonkinlainen kakkosversio siitä, mitä joku toinen tekisi
samalla materiaalilla. Sama juttu esimerkiksi pelien ja
liikuntaharrastusten kanssa: olen aina keilatessa viimeinen ja
lentopallo on niin nöyrryyttävä kokemus, että nykyään kieltäydyn
osallistumasta koko huvitukseen. Ainoa laji, missä peittoan
lajitoverini, ovat sanapelit ja vieraat kielet, mutta hei, kuinka usein
tulee tilaisuus loistaa, jos repertuaari oli tässä?
Välillä mietin, onko minulla niin paljon ystäviä siksi, että he
näyttävät rinnallani hyvältä. Vai olenko se porukan lakisääteinen
kiintiöpelle? Tai pahempaa, näiden yhdistelmä?
Vetäydyn takaisin villakoirien ja likaisten vaatteiden täyttämään
luolaani ihmettelemään molemmissa poskissa olevia perunankokoisia
finnejä ja tulehduksen umpeenmuuraamaa silmääni. Eläköön viikonloppu!
perjantai, 18. maaliskuu 2005
Kommentit