Outo juttu tämä väsyminen. Muistan elävästi pari päivää sitten, kun
mitään muuta ei jaksanut kuin nukkua ja käydä töissä, eikä kummastakaan
tahtonut tulla mitään. Tyhjin silmin sitä tuijotti ruutua ja tuli
kotiin tuijottamaan toista ruutua. Tänään on ollut aivan eri meininki,
työt hoituivat vauhdilla ja töistä päästyä leivän ja kahvikupin voimin
pihalle mylläämään.
Epätoivo ottaa minusta tiukan otteen joka kerta, kun satun vilkaisemaan
naapurin pihalle päin. Tänäänkin olin tyytyväisenä myhäillyt pihalla,
miten siellä kerrankin oli siedettävän siistiä, muutama lehtikasa
kökötti rauhallisesti haravoidulla pihalla ja suihkulähde odotti
talviteloilta pois pääsyä. Sitten tein virheen ja roskia viedessäni
katsoin naapuriin. Siellä on kaikki sotilaallisessa järjestyksessä ja
nurmikko tasainen ja suora, kuin vatupassilla vedetty. Miten joku
jaksaa nyhtää kaiken vapaa-aikansa mikroskooppisia ruohoja kivien
välistä tai kastella kesäisin nurmikkoa monta kertaa päivässä? Minä
rakastan uusien systeemien rakentamista ja isoja muutostöitä, mutta
arkinen ylläpito on ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Naapurilla
on myös hieno kaasugrilli. Meillä on kamala muurattu, mureneva kivikasa
grillikatoksessa eikä sieltä ole vielä tyhjennetty viimesyksyisiä
hiiliä pois. Kaasugrilliä en suin surminkaan halua, koska se ei ole
mikään oikea grilli. Minun silmissäni kaasugrilli ja mikrouunin
grillivastus menevät samaan kastiin. Hiili ja sytytysneste ovat ainoa
oikea tapa päästä makkarankäristystunnelmaan.
perjantai, 15. huhtikuu 2005
Kommentit