Hyvä, paksu kunnon kirja on parasta, mitä ihmisellä voi olla. Ongelmana on: mitä kun se on luettu? Teoksesta on tullut hyvä ystävä ja jää tyhjä, tahmea ja surullinen olo. Vähän niin kuin pihalla tästä maailmasta. Harhailet kolhona ympäri asuntoa ja mietit, mitä tekisit seuraavaksi.

Tästä syystä rakastan pitkiä kirjasarjoja. Diana Gabaldonin sarjan suhteen menin niin pitkälle, että tilasin viimeiset tiiliskivet englanninkielisinä, kun Suomessa oli julkaistu vasta kaksi ensimmäistä ja oli ihan pakko saada tietää, mitä Clairelle ja Jamielle tapahtui.

Nyt on paha tilanne: kirja oli yhtä koukuttava, mutta jatko-osaa ei ole, ei tule. Ja kirjailijatäti vasta kirjoittaa seuraavaa kirjaansa. Mitä tehdä? Lääkäri käski laihduttaa, joten syöminenkään ei nyt voi olla ratkaisu. Ja ulkona sataa, joten ulkoilukaan ei ole ratkaisu, varsinkaan kun on konsertti viikon päästä.