Hyvä, paksu kunnon kirja on parasta, mitä ihmisellä voi olla. Ongelmana
on: mitä kun se on luettu? Teoksesta on tullut hyvä ystävä ja jää
tyhjä, tahmea ja surullinen olo. Vähän niin kuin pihalla tästä
maailmasta. Harhailet kolhona ympäri asuntoa ja mietit, mitä tekisit
seuraavaksi.
Tästä syystä rakastan pitkiä kirjasarjoja. Diana Gabaldonin sarjan
suhteen menin niin pitkälle, että tilasin viimeiset tiiliskivet
englanninkielisinä, kun Suomessa oli julkaistu vasta kaksi ensimmäistä
ja oli ihan pakko saada tietää, mitä Clairelle ja Jamielle tapahtui.
Nyt on paha tilanne: kirja oli yhtä koukuttava, mutta jatko-osaa ei
ole, ei tule. Ja kirjailijatäti vasta kirjoittaa seuraavaa kirjaansa.
Mitä tehdä? Lääkäri käski laihduttaa, joten syöminenkään ei nyt voi
olla ratkaisu. Ja ulkona sataa, joten ulkoilukaan ei ole ratkaisu,
varsinkaan kun on konsertti viikon päästä.
lauantai, 22. lokakuu 2005
Kommentit