No niin, inssi palasi töihin lomaltaan ja vietämme ensimmäistä päivää koiran ja vauvan kanssa keskenämme. Päivän alku kolmelta aamuyöstä oli perseestä ja siitä alkoi alamäki. Kolmelta normaali nälkäherätys, ei siinä mitään. Mutta rakas mies oli jättänyt vaipan vaihtamatta iltasyötöllä ja niinpä olivat likomärkinä muksu, vaatteet, lakanat ja peitto. Tietty vaatteiden vaihdosta jannu piristyi ja sitten vaellettiin eteistä päästä päähän melkein kaksi tuntia silmät killillään, unesta ei tietoakaan. Nukahtihan se sitten ja kymmenen minuutin päästä soi isännän herätyskello.

Kun yhdeksän aikoihin sain seuraavan kerran juniorin nukkumaan ja yritin itsekin nukkua, koira alkoi apinan raivolla nuolla lakanaa: "lurps, lirps, slurps, lääps" loputtomasti. Kun sain koiran ruotuun ja juuri unen päästä kiinni, muksu heräsi karjumaan nälkäänsä, kun oli puklannut kaiken ruokansa meikäläisen paidalle ennen nukahtamistaan. Sitten syötiin ja yrjöttiin niin railakkaasti loppu aamupäivä, että tämä oksennuksen haju lähtee meikäläisestä varmaan samoihin aikoihin kun jätkä muuttaa kotoa (jolloin olen noin viisikymppinen).

Nyt nuoriso on rauhoittunut ja päätin lähteä koiran ja oman mielenterveyden vuoksi vaunulenkille. Kappas: vaunut ovat miehen mukana töissä auton takakopassa.