Joskus sitä miettii, mihin insinöörikoulutuksessa käytetään ne 20 opintoviikkoa tradenomikoulutusta enemmän. Siitä olen varma, ettei ainakaan kotitalouksissa käytettävien pakkausten avaus- ja sulkemisopastukseen.

Kaikki uudelleen suljettavat pussit ovat insinöörille ylitsepääsemättömiä. Otetaan nyt esimerkiksi koiranruokapussi. Meillä on ollut jos jonkinlaista koiranruokasäkkiä taloudessa eikä yksikään, siis ihan todella yksikään ole säästynyt miehen revi ensin, katso systeemi sitten -periaatteelta. On hienoa pussia, jossa on sellainen nauha, joka naksahtaa hienosti kiinni. Se on joka kerta revitty siitä nauhan väärältä puolelta auki. Pehmeät koirannapit eivät kauaa ole pehmeitä/tuoreita, kun säkki ammottaa auki siivouskomerossa. Nyt on ostettu hienoa eläinlääkärin myymää superkallista dieettiruokaa, jossa on maailman yksinkertaisin tarrasysteemi. Nosta tarraläpästä: pussi aukeaa, paina läppä kiinni: pussi on ilmatiivis. Ja se pussi on jukoliste leikattu sen tarrasysteemin alta puoleen väliin asti auki.

Miksi, oi miksi?