Eilen harmitti, ettei ollut haulikkoa/sähkötainnutinta käden ulottuvilla. Olimme lähdössä ostoksille ja anoppilaan koko poppoo koirinemme päivinemme. Pakkasin hoitolaukun hyvissä ajoin ja vaippaa pojalle vaihtaessa pyysin, josko mies laittaisi auton lämpiämään ja nostaisi vaunut takakoppaan. Hän lupasi tehdä näin ja käväisi ulkona.

Lähdön hetkellä mies otti valmiiksi puetun ja kaukaloon laitetun vauvan ja meni autoon istumaan. Minä huomasin vaunut eteisessä, otin hoitolaukun, pakkasin anopille vietävät tavarat ja laitoin koiralle kaulapannan ja hihnan. Kun olin laittamassa saappaita jalkaani, alkoi autosta kuulua voimakasta kaasuttelun ääntä. Tässä vaiheessa voin sanoa, että isäntä ei varmasti tiennyt, kuinka vaakalaudalla hänen kasvojensa luuston hyvinvointi oli.

Otin siis kassit-koira-vaunut -yhdistelmän ja poistuin talosta. Isäntä oli suuressa ystävällisyydessään ajanut auton talon eteen niin, että jouduin kiertämään koko etupihan, että sain vaunut takaluukun luo. Itse herra istui ratin takana puhumassa kännykkään kaasutellen samalla mielenosoituksellisesti.

Pistesaldonsa hän onnistui nostamaan lähes lähtötasolle ostamalla minulle melkein mukisematta himoitsemani käsilaukun ja suoriutumalla ostosreissusta hyväntuulisena ja kitinöittä.

Ai niin, kokosimme eilen myös Tripp Trappin. Noin kuusi kertaa.