Minulla oli taas perinteinen jouluflunssa, joten kaiken aherruksen ja kokkauksen jälkeen keskityin jouluna siihen, että taju pysyy päässä eikä vauva tipahda pakettien päälle.

Tein useita jouluruokia ensimmäistä kertaa elämässäni ja kaikki onnistuivat ekalla yrittämällä. Anoppi jopa kehaisi, että olen parempi kokki kuin hän ja appiukkokin, joka ei yleensä turhia löpise, kehui ruokaa. Lämmittihän moinen.

Serkku perhana oli tehnyt hienomman joulukortin kuin minä. Pitäisihän sen ymmärtää, ettei moinen käy.

Poika on alkanut syödä kiinteitä ja se on minun kaltaiselleni materialistiesteetikolle kriittinen paikka. Vaihtoehdot ovat nimittäin, että poika kulkee kamalissa rytkyissä läpi päivien tai sitten paremmat vaatteet muuttuvat päivässä kamaliksi rytkyiksi. Koska en kamalia rytkyjä hänelle ole hankkinut, jälkimmäistä vaihtoehtoa toteutetaan kovaa vauhtia, varsinkin kun mummi halusi jouluna maistattaa mustikkaa ja nyt syödään sitä purkkia loppuun tämä viikko. Hyvin maistuu, mutta kädet teippaan huomispäivänä jeesusteipillä kylkiin kiinni.