Kesällä on mukavaa, kun on lämmin ja voi pitää työhuoneen ikkunaa auki
huoletta. Kunnes sisään tunkeutuu vauvan pään kokoinen amppari
"böyöyöyyyyy". Eilen todistin lopullisesti mielenterveyteni tilan
kaikille työpaikalla olleille (onneksi oli perjantai ja puolet
käytävästä kesälaitumilla). Havaitsin suurpedon, kirkaisin kuin
mustavalkoinen 30-luvun elokuvatyttö ja juoksin villiintyneen
eläinlauman lailla suoraan pomoni yli käytävään. Työskentelin noin
tunnin toisessa huoneessa ja kävin muutaman minuutin välein
tarkistamassa, heiluttiko amppari takapäätään verenhimoisesti lampussa
suoraan työpöytäni yläpuolella. Viimein kollega teki ritarillisen työn
ja muussasi otuksen lattialle veriseksi mössöksi.
Minkä minä mahdan sille, että pelkään niitä halvatun otuksia? Ne
osaavat lentää, minä en. Evoluution tuoma etu. Minulle evoluutio toi
etuna työkaverin ja kotona miehen, joka uskaltaa huitoa niitä. Voitto!
Ha!
Töiden jälkeen olin tarmoa täynnä ja kävin ostamassa ihanan, topatun,
muhkean, kutsuvan aurinkovuoteen, suunnitelmana upota siihen kirjan
kanssa koko viikonlopuksi. Ja mitä nyt tapahtuu? Sataa.
lauantai, 18. kesäkuu 2005
Kommentit