Tänään olen toistanut vanhaa luonnehäiriötäni uudelleen ja uudelleen.
Aina, kun olen päättänyt sanoa tiukasti ei, huomaan huuliltani tulevan
kyllä. Ei, en ole harrastanut villiä seksiä vastaantulevan pultsarin
kanssa lehtiroskiksessa, vaan pahempaa.
Ensinnäkin olen lupautunut tekemään työtehtävän, jonka aihepiiristä
minulla tai kenelläkään terveellä nuorella naisella ei ole mitään
käsitystä. Jos haluan tehdä sen kunnolla, minun täytyy hankkiutua
hengailemaan metsäkoneenkuljettajien läheisyyteen ja imeä heiltä alan
slangia niin, että termistö on hallussa. Jos taas haluan pitää
vapaa-aikani ja järkeni valon, työ on tehtävä sinne päin ja seurauksena
on suuren virheen ja negatiivisen palautteen alituinen pelko, josta
seuraa taas järjen valon menetys.
Toiseksi lupauduin (tyhmä, tyhmä, tyhmä!) yhdistykseni
puheenjohtajaksi. En ole johtajatyyppiä, en ole järjestelmällinen enkä
ole hyvä muistamaan päivämääriä. Miten voi olla hyvä puheenjohtaja, jos
ei pysty sanomaan ei ja välttää viimeiseen asti konflikteja ja
erimielisyyksiä? Minusta tulee varmasti sosiaalitätityyppinen hahmo,
jota kaikki vihaavat.
Niin, ja Plan-kummiksi ryhdyin myös.
Pyytäkää vaan, kyllä Saahka suostuu.
torstai, 17. helmikuu 2005
Kommentit