Miksi on epänaisellista pitää makkarasta? Jos olet trendikäs ja menevä
kiisberi, sinun kuuluu kääntyä inhoten pois, jos HK:n bleu tai muut
jumalten luomukset ilmestyvät sievän nenäsi alle. Jos olet beibe, joka
salaa pitää makkarasta, mutta et hyvää kotikasvatustasi kehtaa myöntää
sitä, et huoli grillibileissä omaa, vaan sievästi syöt miehesi
makkarasta puolet ja sanot "hitsimäoonihantäynnä, en jaksa enää
palaakaan." Ja vielä kotonakin ajattelet ihanaa, mustaa käristettyä
rasvapötköä sinapilla.
Minä en kuulu näihin naisiin. Jos pitää valita pihvin ja makkaran
välillä, otan makkaran. Ja kyllä kiitos, maistuu toinenkin.
Krapulapäivänä tai työnjälkeisnälän vallassa menee hyvin äkkiä
kokonainen pätkä kylmänä suoraan jääkaapista. Lauantaimakkaraa en voi
ostaa jääkaappiin, koska syön sen kokonaan salaa, kun mies on vessassa
tai leikkaamassa nurmikkoa. Makkara on sileää, puhdasta, ihanaa. Eikä
kiitos mitään A-luokan rustoklönttimakkaroita, vaan kunnon jauhokamaa.
Tosin nyt täytyy myöntää, että häpesin viikonloppuna makkaranhimoani
niin, että en kehdannut ottaa karrelle hiiltynyttä makkaraa ystäväni
kekkereillä, kun ne eivät kelvanneet edes paatuneimmille
moottoripyörämiehille. Ajattelin sitä koko yön ja seuraavan päivän ja
illalla menin rääppiäisiin ja sain herkkuni. Ah, sitä onnea!
maanantai, 6. kesäkuu 2005
Kommentit