Miksi on epänaisellista pitää makkarasta? Jos olet trendikäs ja menevä kiisberi, sinun kuuluu kääntyä inhoten pois, jos HK:n bleu tai muut jumalten luomukset ilmestyvät sievän nenäsi alle. Jos olet beibe, joka salaa pitää makkarasta, mutta et hyvää kotikasvatustasi kehtaa myöntää sitä, et huoli grillibileissä omaa, vaan sievästi syöt miehesi makkarasta puolet ja sanot "hitsimäoonihantäynnä, en jaksa enää palaakaan." Ja vielä kotonakin ajattelet ihanaa, mustaa käristettyä rasvapötköä sinapilla.

Minä en kuulu näihin naisiin. Jos pitää valita pihvin ja makkaran välillä, otan makkaran. Ja kyllä kiitos, maistuu toinenkin. Krapulapäivänä tai työnjälkeisnälän vallassa menee hyvin äkkiä kokonainen pätkä kylmänä suoraan jääkaapista. Lauantaimakkaraa en voi ostaa jääkaappiin, koska syön sen kokonaan salaa, kun mies on vessassa tai leikkaamassa nurmikkoa. Makkara on sileää, puhdasta, ihanaa. Eikä kiitos mitään A-luokan rustoklönttimakkaroita, vaan kunnon jauhokamaa.

Tosin nyt täytyy myöntää, että häpesin viikonloppuna makkaranhimoani niin, että en kehdannut ottaa karrelle hiiltynyttä makkaraa ystäväni kekkereillä, kun ne eivät kelvanneet edes paatuneimmille moottoripyörämiehille. Ajattelin sitä koko yön ja seuraavan päivän ja illalla menin rääppiäisiin ja sain herkkuni. Ah, sitä onnea!