Eilen marssin painonvartijoihin. Kyllä, taas kerran. Kyllä, se on
kallista. Kyllä, edellisen 250 gramman pudottaminen maksoi minulle 240
euroa. Nyt kyllästyin totaalisesti väsymykseen, huonoon oloon,
ulkonäkööni ja vaatekauppojen rangaistusosastoihin. Nyt riitti!
Tällä hetkellä olo on toiveikas ja innostunut, ensimmäiset pisteet on
kirjattu päiväkirjaan ja olen jo suunnitellut, mitä syön tänään. Reipas
lenkki taitaa sääolosuhteiden johdosta peruuntua. Nyt ei saa nauraa,
mutta minulla ei ole yhtään talvikenkiä. Eikä muuten yksiäkään mustia
juhlakenkiä, jotka tarvitsen lauantaiksi. Kuka jaksaa ostaa mustia
kenkiä? Tai käytännöllisiä talvikenkiä?
Niin, ja perjantaina on työhaastattelu. Olen aika tyytyväinen, että
pääsin jo tässä vaiheessa haastatteluun, joku todella huomasi, että
olen olemassa. Haastatteluvaihe onkin helpompi, koska minut livenä
nähtyään on vaikea olla huomaamatta olemassaoloani. Täytän niin
sanotusti huoneen.
keskiviikko, 26. lokakuu 2005
Kommentit