Tänään kuivasin itseni koiran pyyheliinalla.

Aamu oli ankea ja sitten alkoi alamäki. Tai oikeastaan tämä alkoi jo yöllä. Karaoke, eroottinen viihde ja trumpetinsoitto sekoittivat vuorokausirytmin siinä määrin, että uni tuli klo 6.25. On sanomattakin selvää, että herätyskellon soiminen klo 6.40 ei aiheuttanut hurraahuutoja. Murot olivat melkein loppu ja jäi nälkä. Ykkösautomme oli korjauksessa, joten jouduin menemään töihin mustalla, rämisevällä pakokaasuansalla, jonka takalasissa lukee "look at opel now".

Töissä oli kurjaa ja vaikeita tehtäviä, kun esimies on lomalla. Haukotusten välissä sitä yritti selvitä jotenkin kunnialla työpäivästä, mikä oli vaikeaa, kun viikonlopun juhlinta on sekoittanut vatsan toiminnan ja ilmassa oli eksoottinen aromi pitkin päivää.

Menin päiväunille, vaikka vannoin, etten mene. Seitsemältä heräsin katsoakseni huippumalli haussa ja suosikkini Toccara putosi. Lähdin koiran kanssa lenkille ja kenkä hiersi. Koira käveli lasinsirpalekentän läpi ennen kuin ehdin hätiin. Kotona pesin sen ja armon rouva oli katkera, kun ei saanut kärsimyksistään herkkupalaa.

Ihanaa, että on nelipäiväinen työviikko. Sen voimalla saattaa ehkä jaksaa käsittää, että tätä elämä on, arkea.