Olen päättänyt viettää viikon ilman leipää. Kaksi päivää takana ja paino on jo lähtenyt putoamaan, vaikka suklaaseenkin on tullut sorruttua. Aamupuuro ahdistaa ja se, ettei pikku nälkää saa oikein millään tyydytettyä. Mutta kunnon ruokaa tulee tehtyä joka päivä eikä kuitattua sitä sadalla leipäviipaleella. Mielikin on jotenkin parempi, vaikka aihetta olisi muuhun.

Harrastusyhdistykseni on pärjäillyt omillaan syksyn, kun minä olen äitiyslomaillut ja nyt sitten maksan siitä hintaa. Eilinen meni puhelimessa ja kuitteja metsästäessä vauva takapenkillä ja tänään on vielä tiedossa kosolti hommaa ja parin tunnin autoreissut, että saan kaiken ajoissa tehtyä. No, tuntee ainakin itsensä tarpeelliseksi.

Olin myös illalla korjaamassa kaverin tietokonetta ja asentamassa hänelle tulostinta ja hienosti meni: hän oli saanut kaupasta väärät ajurit ja uuden tulostimen mukana ei tullut kaapelia, jolla sen saisi tietsikkaan kiinni. Jee. Mikään ei voita onnistumisen iloa.