Olen lyönyt inssin kanssa klassisen laihdutusvedon: jos tiputan 5 kg, pääsen kaupunkilomalle. Ekalla viikolla laardia lähti ihan huimaa vauhtia ja nyt ahdistaa, kun kaikesta kärvistelystä huolimatta mennään melkein takapakkia. Joten nyt tämä tyttö juo vettä. Ja juoksee vessassa. Lenkille pitäisi kohta lähteä, mutta ensin pitäisi tilata perässä vedettävä bajamaja.

Tänään on tullut hoidettua monta inhottavaa yhdistysjuttua, joita olen alitajuisesti lykännyt. Ja tietty olen hoitanut myös uusia inhottavia yhdistysjuttuja, joita muut ovat lykänneet ja minä saan nyt hoitaa.

Lauantaina ärähdin ukkelille, kun se oli hoitanut niin lerpsusti jonkun kotiaskareen. Se on aina minulta virhe: mies ryhdistäytyy mielessään ja alkaa suurella innolla ahkeroida jonkin kotihomman kimpussa. Ajatuksena hieno, mutta se kotihomma on aina joku outo toissijainen juttu, joka aiheuttaa minulle tuplasti töitä. Nyt se oli keittiön kuiva-ainekaapin uudelleenjärjestely, lopputuloksena se, että kaapin pääkäyttäjä, minä, en löytänyt sieltä enää mitään ja useimmiten tarvitsemani tavarat olivat niin syvällä kulmakaapissa, että tarvitsin tikapuita niiden saamiseen. Minulle olisi hyvin riittänyt roskisten tyhjennys ja kahvin keittäminen.

Kahvista puheen ollen, meille on tainnut osua jokin ultra strong -juhlamokkapaketti viimeisellä kauppareissulla. Sumppi on viime päivinä ollut lentokonebensiiniin verrattavaa keittäjästä riippumatta.

Oma pärstä on alkanut ahdistaa. Näytän päivä päivältä enemmän ryytyneeltä kotiäidiltä, joka on antanut itsensä mennä. En jaksa kotona laittaa tukkaa enkä voi pukeutua parempiin kotivaatteisiin, koska ne ovat heti aamulla märkinä vauvan oksennuksesta. Tänään peiliin katsoessa oikein pelästyin. Nyt täytyy ryhdistäytyä tai inssi löytää työmatkalla sillan alta jonkun viehättävämmän tipun.