Ensilumi tekee minut aina hulluksi.

Ensinnäkin lumityöt. Jostain tulee arktinen raivo kolata koko etupiha ja tie kerralla putipuhtaaksi ja illalla sitten kärsitään, kun jokainen lihaksen paikka huutaa tuskasta.

Sitten on jouluhulluus. Oikein tosissaan saan hillitä itseäni, etten jo ripustele valoja pihapuihin ja laita joululiinaa pöytään. Nyt surffailen postimyymälöiden nettisivuilta ihania joulujuttuja ja mietin, millaiset kortit tänä vuonna tekisin. Hulluus nousee potenssiin kolme tänä vuonna, kun vietämme ekaa joulua kotona ja ekaa kertaa meillä on ihan oikea perhe lapsineen kaikkineen. Nyt on pää lämpöisenpörheitä jouluhaaveita täynnä, mutta viimeistään kuusen pystytyksen yhteydessä ne muuttuvat raivokkaiksi tappeluiksi inssin kanssa, kun kuusi on vinossa/toispuoleinen/kaatuu/koristeltu väärin.

Meillä muuten on päivistä kiinni, koska inssi  keksii vaatia vuoden ensimmäisen joulukinkkunsa. Aattoon asti sitä ei voi odottaa, silloin on menossa toinen/kolmas kinkku. Miten voi ihminen syödä samaa tavaraa viikkokaupalla osoittamatta pienintäkään merkkiä kyllästymisestä?