elimistö alkaa väkisinkin heittää pikku vinkkiä. Aamulla klo 7.03 kaurapuuroa ja työpaikan ulko-ovella kahdeksalta vatsa murahtaa ensimmäisiä nälän merkkejä. Rasvaa! Monityydyttynyttä! Lisää! Heti!

Hiihtoloman kunniaksi työpaikkaruokala on sulkenut ovensa viikoksi. So what, onhan toisilla joka päivä terveelliset kurkkuvoileipäjogurttieväät töissä. No, meillä kahvikoppi on neljän hengen vetoinen ja ruokailijoita viitisenkymmentä kerralla. Lisäksi saamme ruokalipulla paikallisesta pizzeriasta ja kebaberiasta (hieno lisä ravintolasanastoon) mitä haluttaa hintaan 4,80. Sehän tarkoittaa muodikasta empiiristä tutkimusta siitä, miten ihmiselle käy, kun hän elää viikon roskaruoalla. En suosittele, tiedossa on hajuhaittoja, tuskaa ja uupumusta.

No. Hyvältähän se maistuu, maistui itse asiassa taivaalliselta vielä maanantaina. Tänään rasvakasa meni melkein huomaamatta alas ja totuus alkoi tulla ilmi iltapäivällä. Ensin huimauskohtaus, sitten mahakivuista kaksinkerroin. Kun kahvi ei mennyt alas, oli aika todella huolestua. Lisäksi työporukalla ollaan ihmetelty, mikä kumma on, kun on niin vetämätön ja väsynyt olo koko ajan. Mikäköhän?

Ensi viikolla syön salaattia ja kalaa.
(jos ei sitten lähdetä pizzalle)