Vähän on jäänyt tämä bloggailu viime aikoina, päässä on ollut hiukan muita juttuja. Kuten jäätelö ja se, että sitä ei saisi syödä pakettikaupalla. Ja syön silti. Ruoka-aineympyräni muodostuu nykyään Lidlin valkosuklaa-mansikkapuikoista, voi taivas että voivat olla hyviä. Ja onhan niissä maitotaloustuotteita, kasviksia, rasvoja ja kuitua (ainakin siinä puutikussa josta järsin viimeiset maun rippeet kilpaa koiran kanssa).

Tämän hetken ykkösärsytys on se, ettei kellään ole enää muuta asiaa kuin "joko, joko nyt, joko". Ja siitä sitten koostuukin sosiaalinen elämäni. Äitiyslomalla olen ihan pihalla työpaikan koukeroista ja itselläni on lähinnä kerrottavaa viime päivien villeistä käänteistä, että tänään pesin sen ja sen väristä pyykkiä ja leivoin kesän kuudennenkymmenennen raparperipiirakan pakkaseen.

Onneksi the mies järjestää välillä vaimollensa kivoja romanttisia pikku yllätyksiä. Kuten viikolla eräänä päivänä dippiansan: avaan viattomana jääkaapin oven laittaakseni ruokaa puolisolleni ja jääkaapin ovesta kumoutuu avonainen kermaviilidippipurkki suoraan päähäni. Mikä sen viilentävämpää, kuin hitaasti valuvaa creamy pepperin tuoksuista valkoista möhnää hiukset, naama ja vaatteet täynnänsä.