Kovan onnen koneemme tuli eilen illalla takaisin ja nyt on elämä onnea
ja auvoa. Tai no. Nyt pöydällä on kaksi konetta, joista toinen ei ole
enää kytkettynä mihinkään ja juuri siitä pitäisi pelastaa vanhat
tärkeät tiedostot. Arvatkaa, kiinnostaisiko. Lattialla on vanha näyttö
ja vaatehuoneessa kaksi näppäimistöä ja hiirtä. Koska taloudessamme
asuu kaksi maailman saamattominta ihmistä, ne ovat luultavasti juuri
näillä sijoillaan vielä muutaman päivän, jonka jälkeen näyttö ja vanha
keskusyksikkökin siirtyvät vaatehuoneeseen odottamaan uutta, pahaa
aavistamatonta omistajaa.
Tiistaina minä saan oman pianon. Toivon tosiaan, että kolmella
otuksella, joita myös miehiksi kutsutaan, on riittävästi malttia ja
järkeä saada se pakettiautoon ja sieltä pois aiheuttamatta suurempia
vaurioita. Toisaalta kunnioitettavaa on se, että inssiparka on saanut
organisoitua koko kaupan kolehteineen ja virittäjineen päivineen niin,
että minun on tarvinnut vain käydä tarkastamassa ja hyväksymässä
lahjani. Ja ennen kuin joku ehtii ihmetellä: ei, en saa joka vuosi
tämän suuruusluokan synttäri- tms. lahjoja. Vain silloin, kun täytän
pyöreitä ja tarvitsen suuren haaveen täyttymistä selvitäkseni siitä,
että olen virallisesti keski-ikäinen enkä ole saavuttanut elämässäni
juuri mitään.
lauantai, 28. toukokuu 2005
Kommentit