Miksi ihmisille, joilla on jokin tavallisuudesta poikkeava juttu, ei voida tehdä samanlaisia tuotteita kuin kaikille muille? Hinnaneron ymmärrän, mutta muuten en.

Otetaan nyt esimerkiksi laktoosi-intoleranssi. Se hc-versio, milloin ei voi syödä edes hyla-tuotteita nousematta maata kiertävälle radalle. No nyt on keksitty kaikenlaista täyslaktoositonta, hieno juttu. Mutta esim. jäätelöissä makuina on vanilja ja päärynä. Hei haloo! Kuka ostaa päärynän makuista jätskiä? Miksei vaikkapa nougatia tai tiikeriä tai jotain muuta edes hiukan mielenkiintoista? Sama juttu sokerittomissa jätskeissä, päärynää. Mikä siinä päärynässä on niin hienoa? Häh?

Toinen juttu, missä erilaisuus on paha, paha juttu: XL-kokoiset vaatteet. Mene mihin tahansa vaatekauppaan ja löydät isojen tyttöjen kokoelman ihan ilman kylttejä. Se on se hämärä nurkka, missä on ruman värisiä ja ruman mallisia roikottimia henkarit pullollaan. Väreillä ei ole mitään tekemistä kauden muotivärien kanssa malleista puhumattakaan. Esimerkiksi isojen tyttöjen farkut ovat aina sellaista tummahkonsinistä farkkukankaalta hiukan näyttävää ainetta, ei koskaan mitään siistejä juttuja. Jos siisteiksi jutuiksi ei laske kymmenen vuotta sitten muodissa olleita paljettikukkia lahkeissa.
Paidat ovat tönkkösuoria, naisvartalolle mahdollisimman epäedullisen mallisia ja tehty lötköstä kankaasta, joka joko roikkuu kuin teltta tai valuu pitkin jokaista makkaraasi.

Näistä syistä olen se törkeän näköinen muija, jonka näet kulkemassa julkisilla paikoilla liian pienissä merkkivaatteissa. Jos minun on joka tapauksessa pakko näyttää mauttomalta, teen sen mieluummin laadukkaissa vermeissä, koska ihan yhtä paljon joutuisin pulittamaan Seppälän merihenkisestä XL- kokonaisuudesta.